Blogit

Jutut

Nostot

Snowtour

Snowtour: Alppikuume

28.5.2012 05:02
kalle

Snowtour – Vanha manner
Teksti & Kuvat: Miikka Hast

Japanin jälkeen oli otettava muutama päivä lepoa ja hengitettävä syvään. Reissu oli ollut ikimuistoinen ja nyt piti löytää seuraava suunta, mutta lunta ei tuntunut olevan ennusteissa, missään muualla kuin Japanissa. Takaisin ei oikein viitsinyt heti lentää, joten suuntasimme nokat muualle. Ameriikassa oli kuiva kausi menossa, mutta Alpeilla oli paikoittain ennätyskinokset. Ainoana ongelmana oli, ettei uutta lunta ollut tullut viikkoon. Tutkimme ja soittelimme paikallisraportteja läpi ja kävi ilmi, että ilma oli kuitenkin pysynyt erittäin kylmänä kovan korkeapaineen ansiosta. Tämä meinasi sitä, että vaikka hissiputikat olikin jo pöllytetty niin haikkaamalla oli vielä varmasti saavutettavissa träkkäämättömiä mäkiä ja lumi olisi myös vakaata. Buukasimme lennot Muncheniin.

Kaveri Sveitsissä oli houkutellut meitä vuoristomajalleen parina viimeisenä vuonna Alpeilla pyöriessämme. Nyt oli hyvä aika hyödyntää kutsu. Suuntasimme ensin Laaxiin tsekkaamaan, kuinka paljon sitä lunta oikein oli. Vaikka lunta ei ollut tullut päiväkausiin ja Laax on yksi vilkkaimmista keskuksista, onnistuimme löytämään hyviä metsäpätkiä ilman jälkiä. Lunta oli ihan erilailla kun edellisinä vuosina ja nyt ei tarvinut jännittää kiviä ja kantoja.

Rudy Hauser lupasi toimia oppaana ja isäntänä Glarusin ympäristössä, jonne suuntasimme Laaxin jälkeen. Kävimme haikkaamassa Elmin lähellä “lämmittelymäen” ennen kuin suuntasimme suraavana päivänä vuoristomajalle. Alppien korkeus tuntui keuhkoissa. Korkean paikan leiri oli jäänyt väliin tänä vuonna ja yli 2000metrin korkeudessa puuskutti yllättävän paljon. Lumi oli kuitenkin edelleen täysin kuivaa ja kevyttä, kun lämpötila oli lähellä -20. Iso korkeapaine hengaili Alppien yllä, mikä piti päivät kirkkaina ja yöt hyisinä. Suuntasimme vuoristomajalle ja toivoimme, että tönö lämpiäisi ennen pimeän tuloa. Laskiessamme alas mökille törmäsimme lumesta pilkistävään sarveen. Vedimme sarvesta ja lumen alta nousi kokonainen steinbock! Vuorten sarvipäällikkö oli kuukahtanut hankeen hiljattain sillä ruho ei ollut vielä edes täysin jäätynyt. Koko ikänsä vuorilla pyörinyt Rudy ei ollut koskaan törmännyt vastaavaan. Pukin kanssa oli pakko poseerata ja ottaa kuvat muistoksi.

Löysimme mökin pilvien ja lumen alta vihdoin ja kaivoimme kokonaan lumeen hautautuneesta majasta savupiipun esiin ja laitoimme tulet. Mökki lämpesi lumen alla nopeasti, vaikka ulkona lämpötila putosi alle parinkymmenen pakkasasteen. Ilta oli rattoisa ja irti maailman vilskeestä.

Aamu vuorilla valkeni kirkkaanna ja maisema oli valokuvamainen. Ilma oli kirpeä, kun jatkoimme taas ylöspäin. Tarkoituksena oli laskea pitkä mäki lumella alas toiseen laaksoon. Haikatessa kävi ilmi että viime päivien tuuli puhaltanut loput putikat ulottumattomiin ja lasku ei toiminut odotetulla tavalla. Mutta yö vuorilla ja vuoristomaja veivät kuitenkin kokemuksen heittämällä posiviisen puolelle. Rauha ja elektroniikan puute olivat puhdistivat mieltä.

Sveitsistä suuntasimme Itävaltaan Innsbruckin alueelle, johon ennusteet lupasivat mahdollisesti kunnon dumppia. Ajoimme Christophin ja Christel Thoresenin luo Patchiin ja jäimme odottamaan, mitä taivaalta tippuisi. Muutaman päivän jälkeen maassa uutta lunta olikin tullut jo melkein metrin verran ja olimme osuneet oikeaan paikkaan jälleen. Vyöryvaara oli korkealla ja uusista onnettomuuksista tuli uutisia jatkuvasti. Laskimme Innsbruckin alueen keskuksien metsiä. “Kaupunkikeskus” Seegrubessa oli yhtä parhaista metsälaskumaastoista, mihin olimme törmänneet ja keskukseen pääsi suoraan kaupungin ytimestä tramilla! Muutkin keskukset tunnin etäisyydellä yllättivät positiivisesti ja aloimme ymmärtää Innsbruckin viehätyksen vihdoin edellisten huonojen lumitalvien kokemuksien jälkeen. Dumpin lumia laski iloisesti koko seuraavan viikon hissillä ja pikku haikeilla. Lomakausi painoi hieman päälle ja hissit olivat täynnä turisteja, mikä oli viikon ainoa miinus. Tapasimme myös paljon vanhoja tuttuja pöllyttämässä putskua ja kaikki kehuivat talven lumi. Kaikki kertoivat tarinoita parhaista puuteripäivistä vuosiin, jotka toistuivat koko ajan uudelleen. Alpit olivat hautautuneet lumeen ja me olimme taas keskellä sitä! Snowtourille tuttu vuoristo näytti nyt parhaita puoliaan. Alpit ovat edelleen mielestäni monipuolisin paikka laskea ja löytää aina jotain uutta. Vuoret ja kulttuuri muuttuvat muutaman tunnin sisällä helposti ja vaivattomasti. Vaikka touri kolkutteleekin uusia mantereita tänä vuonna niin vanha pitää edelleen pintansa!